Hei Ihanaiset,
Tiedän olleeni hiljaiselolla vuoden 2021 suurimman osan. Jotkut ovatkin seuranneet TikTokissa meidän vaihtelevaa erityislapsiarkea. Koin sosiaalisen median liian kuluttavaksi arjen rinnalla ja keväällä, kun sain oman alan töitä yllättäen. Päätin keskittyä niihin ja perheeseen somen sijaan. Olin jo pitkään pohtinut mitä haluan tehdä somessa ja jo vuonna 2020 pidin sometaukoja tämän pohdinnan varjolla. Olin luonut itselleni aivan liian suuret odotukset ja somen tekeminen ei ollut enää nautinnollista.
En ole kuitenkaan ollut ihan valmis vielä paketoimaan blogia ja sosiaalisenmediankanaviani, koska olen nauttinut sisällön tuottamisesta ja kosmetiikkavillitykseni ei ole vielä laantunut kuollakseen. Olen vain kokenut, että kaipaan uusia inspiroivia tuotteita ympärilleni, jossa kirjoituskukkani kukoistaa jälleen. Yksi suurimmista syistä, miksi vetäydyin hetkeksi pois oli erittäin paha kirjoitusblokki, jonka sain viime kesänä, se ei vain auennut sitten millään. Näin ollen päädyin päätökseen ottaa vähän etäisyyttä, jotta löydän sen oikean fiiliksen takaisin.
Miten työ tekee aikuisesta ihmisen
Pitkä jakso työttömyyttä ja koronan tuomat taloudelliset haasteet olivat jo vuoden 2020 syöneet minua pala palalta. Osittain olin itse syyllinen sille, että maailma tuntui kaatuvan päälle, koska olen tunnettu yliajattelun jalosta taidosta. Keväällä 2021 otin itseäni niskasta kiinni ja päätin, että minun on yrittäjyyden sijasta tasattava taloutta ihan päivätöillä, joista maksetaan kunnon palkkaa. Olin edellisenä kesänä ollut Prisman palvelutiskillä, mutta tiesin sen tien ollen kuljettu, vaikkakin oman vakio keikkakohteeni olisi tarjonnut kesähommia. Halusin palata takaisin päiväarkeen, jotta voisimme päästä vuorotyön ikeestä hetkeksi.
Alkuvuoden työnhaku tuntui yhdeltä nyrkkeilymatsilta. Pettymyksiä oli pilvin pimein ihan siinä missä käsittämättömiä haastatteluita, joissa pohdin jo alkumetreillä sitä missä suomalainen yritysmaailma on tällä hetkellä. Lukuisien haastatteluiden jälkeen tuli se yksi aamu, kun puhelin soi ja minua pyydettiin haastatteluun muutaman tunnin varoajalla. Mitään pohtimatta pistin naaman kuntoon ja suuntasin Mäntsälään. Alle 24 tuntia myöhemmin minut oli palkattu ja työt alkoivat alle viikko tästä.
Työpaikka omalla alallani, josta minulla oli rautainen kokemus oli parasta mitä olin vuosiin tuntenut. Kuuluin yhteisöön, joka ei yrittänyt puristaa minua muottiin. Sain olla oma introvertti itseni, joka keskittyi vain työhön. Minun annettiin kotiutua pikkuhiljaa yhteisöön, jossa vallitsi outo hallittu kaaos.
En ollut koskaan ajatellut, että työ voisi olla ihmiselle jotenkin niin tärkeä arjen elementti. Mutta yllättäen huomasin hymyileväni aamuisin, kun ajoin töihin. Työpaikan myötä osasin lopettaa hetkellisesti yliajattelun ja keskittyä ihan jokapäiväiseen elämään. Vaikka 8 tunnin työpäivät tuntuivat aluksi uuvuttavan minun pääni, niin se tunne oli hyvä. Tunsin jotenkin olevani jälleen ihminen. En vain työtön työnhakija vaan ammattilainen, jota arvostettiin.
Tiesin kuitenkin, että kyse on kesälomituksesta, mutta yllätyksekseni minun sopimustani pidennettiin 2 kuukaudella, joka oli ihana yllätys. Myöhemmin sopimukseni viimeisellä viikolla minulle tarjottiin paikkaa yrityksen Euroopan ostotiimissä ja otin paikan vastaan ilolla, vaikka tiesin tuonkin paikan olevan vain sijaisuus. Opin paljon ja tiesin olevani oman inspiraationi lähteillä. Tarvitsen työn joka pitää minut pinnalla ja poissa yliajattelun taakasta.
Kesä ilman kesälomaa
”Kesätöiden” myötä tietoisesti luovuin kesälomasta tai ylipäätään lomailusta kesäkaudella. Monelle suomalaiselle tämä voi olla totaalinen kesän pilaantumisen asetelma, mutta ei meille. Minua se ei sinällään haitannut, koska en nauti lämpimästä ja rannalla makoilusta. Loman puutteesta huolimatta viikonloput olivat meillä vapaita ja perjantaisin työmaalta saattoi livistää hieman aikaisemmin, joten sehän oli epämääräistä vuorotyötä vuosia tehneelle, kuin lomaa. Kuuma paahteinen kesä alleviivasi ajatukseni siitä, että töihin meno oli oikea päätös meille.
Viikonloppuihin nautimme erilaisista lähiluontokohteista. Tiesittekö että Valkjärvi ja Bollankoski ovat kauniita kohteita ihan siinä missä Nukarinkoski ja Suomiehen luontopolku. Mikään näistä ei ole kaukana pääkaupunkiseudulta. Me päädyimme näihin kohteisiin puhtaasti Geokätköilyn myötä. Geökätköilystä tulikin meidän kesäharraastus ja päädyimme löytämään noin 250 kätköä kesän aikana.
Haasteet liikkumiselle ja matkailulle loi Michaelin geneettisen muunnoksen luoma haaste muutokissa. Matkan odottaminen kuormitti Michaelia paljon ja jotkut reissut menivät suoraan penkinalle, kunnes löysimme oikean tavan tehdä reissuja.
Koko kesän makein reissu oli ehdottomasti 3 päivän reissumme Forssaan, jonka teille vuorokauden varoajalla spekseinä 2h ajomatka ja halvin ilmastoitu hotelli. Löysimme aivan mahtavan kohteen ja hotellin. Huomasin samalla, että 3 päivää on ihan meidän perheen maksimi reissaamisessa, koska sen jälkeen Michael alkaa kuormittumaan.
Vaikka lomaa ei varsinaisesti ollut, niin nautimme vapaa-ajasta paljon yhdessä. Suurin osa menoista oli Michaelin toiveita, joita täysin. Unohdin omat tavoitteeni, koska tiedostin niiden olevan yksi yliajatteluni tuotos, josta vain kaivaisin stressiä lisää elämääni. Tämä taktiikka toimi ja nautimme molemmat kesästä ja niistä menoista mitä kehitimme yhdessä. Samalla huomasin, että suunnittelemattakin voi löytää ihan helmiä paikkoja läheltä. Tästä oivalluksesta voimme kiittää Geökätköilyä.
Summasummarum...
Ihana vaiherikas vuosi, joka on opettanut itsestäni minulle paljon, on takana ja mieli on kirkkaampi pitkästä aikaa jatkaa uusiin elämän haasteisiin. Se kammottava työttömyyskään ei pelota niin paljon kuin aikaisemmin. Oikeastaan voisin sanoa odottavani sitä, jotta jää aikaa ajattelulle. Olen innoissani ajatuksesta ajatella, koska olen oppinut ajattelemaan ihan eri tavalla. Ilman huimaa paniikkia kaikesta.
Blogin osalta tämä toivon mukaan tarkoittaa sitä, että tulette saamaan enemmän sisältöä tulevina kuukausina. Haluan kuitenkin varoittaa, että sisältöä voi ilmaantua muustakin kuin kosmetiikasta, koska tuo kuuluisa neljänkympinkriisi tuntuu kolkuttelevan ovella.
