Joulukalenteri LUUKKU 24

Vuosi 2020 on ollut erityinen vuosi monellakin tavalla. Minulle itselleni se on ollut vuosi, jona minulla on ollut aikaa oikeasti miettiä mitä minä tahdon elämältäni ja millainen ihminen haluan olla. Kyse ei ole enää vain äitiydestä vaan minusta ihmisenä. Tämän vuoksi haluankin käyttää luukun 24 paljon kosmetiikkaa tärkeämpään asiaan…

Kuka minä olen?

Minulle tapahtui lyhyessä ajassa joitain vuosia sitten paljon ja hukkasin ajatuksen itsestäni ihmisenä. Kun elämän kriisi oli selätetty, niin keskityin hyvin vahvasti Michaeliin, poikaani sekä äitinä olemiseen. Unohdin siinä kaikessa itseni, vaikka oletin kokoajan tuntevani oman peilikuvani.

Todellisuus oli toista. Kyllä minä nimeni tiesin ja raamit, mutta minulla ei ollut harmaintakaan hajua mitä oikeasti olen kaiken ympärillä olevan keskellä. Olin totaalisen hukassa, koska elämä vei vauhtia, jossa minulla ei ollut sijaa minulle itselleni. Oli niin paljon asioita ratkottavana, että oli helpompi vain unohtaa oma itseni ja keskittyä ratkomaan haasteita tieltä.

Kun yhtäkkiä löydät aikaa ajatella

Vuosi 2020, kun koko maailma pysähtyi, oli se hetki kun minulle tuli aikaa ajatella itseäni ja sitä mitä elämältäni haluan. Luoda ajatuksissa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan unelmia tai toiveita tulevaisuudelta.

Kävin läpi paljon asioita menneisyydestä. Varsinkin sitä miten poikani isä oli hyväksikäyttänyt minua ja uskoani ihmisiin. Hän oli se, joka kuoletti unelmani. Toki olin osa syyllinen itse, koska olin sen itse antanut asioiden tapahtua ja vajota tummempaan ajatusmaailmaan. Korona antoi minulle aikaa ajatella, kun mihinkään ei ollut kiire keväällä. Ei ollut töitä eikä menoja. Kävin paljon menneisyyttä läpi ajatuksissani. En kaivannut terapointia, vaan aikaa ajatella mitä tapahtui ja miksi. Löytää selityksiä.

Vain ajattelu voi pelottaa

Ajattelu on pelottavaa, koska mielen sopukoista löytyy sekä ne omat mustimmat ajatukset sekä iloisimmat hetket. Itselleni vaikeinta on ollut kitkeä pois katkeruus, jos yllätyksekseni löysin roppakaupalla. Jokainen ajateltu hetki helpotti oloa kevään aikana ja olo keveni joka kerta, kun jokin asia oli ajateltu läpi. Toki joukossa oli unettomia öitä ja sydämentykytyksiä pelosta tulevaisuutta kohtaan.

Kuitenkin ajattelu tuntui todella hyvältä. Moni nykyisyyden haaste helpottui kun ajatteli menneitä pois. Toisaalta tulevaisuuteen löytyi asioita, joista voisin unelmoida.

Hyväolo kuplii

Jossain vaiheessa kesää alkoi sisällä kuplia ja hymyilyttää. Vaikka kesätyö oli raskas pysyin itselleni rehellisenä ja ensimmäisen keran eläissäni sanoin töille ei, kun niiden henkinen kuorma alkoi painamaan liikaa. Se oli yksi niistä hetkistä kun älysin, että tiedän mikä ja kuka haluan olla.

Olen äiti ja nainen. Olen molempia, en ole vain toista. Eikä toinen sulje toista pois vaan tukee sitä. Minulla voi olla unelmia, joita kohti elää. Nyt unelmia on monta ja hymyilen jokaista ajatellessani.

Vuosi 2021 on minun vuoteni…

Jaa blogiteksti

Share on facebook
Share on twitter
Share on pinterest
Share on linkedin
Share on skype
Share on whatsapp
Share on email

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Hanne - Never30again blogi

Moi, olen Hanne ja olet enemmän kuin tervetullut lukemaan minun ikäkriisiäni 30+ naisen ihokriisin muodossa. Rakastan korealaista kosmetiikkaa, mutta testaan kaikkea länsimaalaisista luonnonkosmetiikan kautta korealaiseen. Mitä oudompi tuote, sitä paremmat kiksit saan sen testaamisesta.

Seuraa somessa

Suosituimmat